Artikkeli

Joka kolmas eteisvärinäpotilas on epävarma lääkityksestään ja hoidostaan

Lue artikkeli
  • Mikko Tiihonen
  • 30.4.2021
  • Mikko Tiihonen
  • 30.4.2021

LT Anna-Mari Hekkalan tuoreen, Lääkärilehdessä (10/2021) julkaistun artikkelin mukaan kolmannes eteisvärinää sairastavista on epävarma lääkityksestään ja hoidostaan ja kolmasosa ei käy säännöllisissä seurannoissa. Puolet vastaajista koki saaneensa riittämättömästi tukea. Artikkelin mukaan hieman yli puolet eteisvärinäpotilaista käyttää uusia suoria antikoagulantteja ja hieman alle kolmannes varfariinia.

Siirtyminen suoriin antikoagulantteihin on viime vuosina ollut nopeaa. Varsinkin niiden tullessa markkinoille noin kymmenen vuotta sitten, painotetettiin niiden etuna sitä, että potilaita ei tarvitse seurata, kuten varfariinin käyttäjiä. Huonossa hoitotasapainossa olevassa varfariinihoidossa toistuvat laboratoriomittaukset ovatkin potilaalle merkittävä rasitus. Toisaalta huonon hoitotasapainon perussyyt harvoin muuttuvat lääkkeen vaihtamisella.

Suorien antikoagulanttien lyhytvaikutteisuus on riski. Yksikin unohtunut lääkeannos johtaa suojaavan vaikutuksen merkittävään vähenemiseen ja altistaa esimerkiksi aivoinfarktille. Koska suorien antikoagulanttien seurantaa ei useimmiten ole järjestetty yhtä organisoidusti kuin varfariinin seurantaa, on tässä merkittävä riski, että potilaat tipahtavat pois seurannan piiristä. Näin vaikuttikin LT Hekkalan tutkimuksessa käyneen joka kolmannelle potilaalle.

Erityisesti huonossa hoitotasapainossa olevia varfariinia käyttäviä potilaita on pyritty siirtämään suoriin antikoagulantteihin. Juuri nämä potilaat tarvitsisivat säännöllista seurantaa hoidon toteutumisen varmistamiseksi.

Useimmat antikoagulaatiohoitoa tarvitsevat potilaat ovat ikääntyneitä. Iän mukana riski munuaisten toiminnan heikkenemiselle kasvaa ja elimistön reservikapasiteetti vähenee. Esimerkiksi anemisoituminen voi tapahtua huomaamatta ja se voi johtaa pahentuessaan vakaviin komplikaatioihin. Munuaisfunktion ja hemoglobiinin säännöllinen mittaaminen voisi paljastaa tilanteen jo alkuvaiheessa, jolloin se voidaan korjata ennen vakavampien ongelmien kehittymistä.

Toinen erityisesti ikääntyneitä ihmisiä koskeva ongelma on monilääkitys ja siitä johtuva riski haitallisiin lääkeaineiden yhteisvaikutuksiin. Toisin kuin varfariinin kohdalla, suorien antikoagulanttien vaikutukseen kohdistuvia yhteisvaikutuksia on hankala mitata. Varfariinin vaikutusta mittaava INR-arvo sen sijaan näyttää tällaiset vaikutukset.

Eteisvärinäpotilaiden hoidon auktoriteetti, European Heart Rhythm Association (EHRA) painottaa hoitoon sitoutumisen ja jatkuvuuden merkitystä, kun huonossa hoitotasapainossa olevia varfariinipotilaita siirretään suoriin antikoagulantteihin. EHRA suosittelee laatu- ja prosessi-indikaattoreiden käyttöä eteisvärinäpotilaiden seurannassa. Strukturoitu seuranta ja selkeä kommunikaatio perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä ovat tärkeitä ja EHRA näkee antikoagulaatiohoitoa tukevat tietojärjestelmät tärkeinä työkaluina.

EHRA suosittaa suoria antikoagulantteja koskevassa ohjeistuksessaan noin kolmen kuukauden välein tapahtuvaa seurantaa. Tämä on parannus tasapainossa olevan varfariinihoidon noin kuukauden välein tapahtuvaan seurantaan verrattuna. Suorienkin antikoagulanttien kohdalla seurannan jättäminen potilaan itsensä vastuulle johtaa helposti vakaviin komplikaatioihin kaikkein haavoittuvimmissa potilasryhmissä.

Mikko Tiihonen, erikoislääkäri, tuotekehitysjohtaja

Forsante Antikoagulaatio huolehtii nyt myös suorien antikoagulanttien käyttäjien seurannasta.